Tämä on kirjeromaani eli kirja on kirjoitettu kirjeiden muotoon. Kirjeet kirjoittaa kirjan päähenkilö miehelleen sen jälkeen, kun heidän poikansa on joutunut vankilaan. En suosittele tätä kirjaa niille, jotka eivät halua lukea synkkiä tai järkyttäviä kirjoja, sillä tämä on sellainen. Myöskään ne, jotka eivät tiedä haluavatko lapsia vai ei, eivät välttämättä halua lukea tätä.
Suhteellisen ajankohtainenkin kirja oli Suomessa ensimmäisen kerran ilmestyessään 2006. Seuraavana vuonnahan Suomessa tapahtui vastaavaa. Vastaavalla tarkoitan koulusurmaa. Mikä voi tehdä ihmisestä niin pahan ja julman on kirjan pohdinnoissa.
Kirjeitä kirjoittava äiti kuvaa poikaansa melkein paholaisen ruumiillistumaksi (ei näin sanoin, mutta sen käsityksen lukija saa helposti), mutta rakastaa tätä silti.
Kirjeet käsittelevät välillä nykyisyyttä ja välillä mennyttä, mutta aika vaihtelut ovat selviä, eikä lukija mene sekaisin. Itse pidän Shriverin kirjoitustyylistä paljon ja henkilöiden tunteet välittyvät lukijalle.
Kirjan loppuratkaisu oli minulle järkyttävä. Oma kirjoitustyylini yrittää myös jättää lukijalle novellien loppuun jotain pohdittavaa, mutta tämä oli hiukan enemmän. En halua pilata kirjaa keneltäkään, joten jätän lopun tapahtumat salaisuudeksi, mutta sen ajatteleminen nostaa edelleen tunteet pintaan.
Upea kirja vaikkei kaikkein herkemmille ehkä sovikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti