perjantai 5. marraskuuta 2010

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Luin nälkäpelisarjan ensimmäisen osan syyslomalla ja täytyy myöntää, että ahmin sen niin kuin kirjan voi ahmia. Kirjaa on ylistetty tietääkseni aika paljon ja ymmärrän kyllä miksi. Kirjan lukeminen on kivaa ja siihen jää koukkuun, mutta olin hiukan pettynyt loppuratkaisuun. Se oli liian selvä ja onnellinen. Ehkä se olen vain minä, mutta olen nauttinut vähän vähemmän onnellisista lopuista kasvettuani "aikuiseksi".

Nuorten kirjana ja ajanvietteenä suosittelen kyllä kirjaa, mutta jos haluaa jotain hienoa kirjallisuutta niin kannattaa ehkä etsiä jotain muuta luettavaa.

Henkilökohtaisesti aion kyllä myös lukea toisen ja kolmannen osan(kun se ilmestyy).

1 kommentti:

  1. Mun mielestä paras kirja pitkiin aikoihin!! Oon myö lukenu toisen osan ja kolmannenkin luin heti englanniksi kun ilmestyi ja nyt kun on suomeksikin tullut niin meinaan sen hommata. Mun mielestä se ekan loppu ei ollu liian onnellinen, koska eihän se "raukkaustarina" oikeestaa päättyny niin onnellisesti ja sen ekan lopun ymmärtää ku lukee seauraavat.
    Aika jännä oli toi mitä sanoit tosta että oot nauttinu vähän vähemmän noista onnellisista lopuista, koska se sai mut tajuamaan että mäkin jopa hyväksyn nykyään sellaset ei niin ihqu yyber onnelliset loput ja oikeestaa oon jopa ruvennu tykkää niistä. Ootko sattumoisin lukennu kirjaa nimeltä väristys? Se on , ei ihan perinteinen, mutta kuitenkin, rakkaustarina tytön ja ihmissuden välillä. Pidin siitä, koska se oli vähän erilailla ja kauniisti kirjoitettu, tosin juoni oli ehkä hieman laimea, mutta kuitenkin jotenkin kaunis :) Jos et ole lukenu ja kaipaat ajanvietettä niin suosittelen:)

    VastaaPoista