Suzanne Collins: Nälkäpeli

Luin nälkäpelisarjan ensimmäisen osan syyslomalla ja täytyy myöntää, että ahmin sen niin kuin kirjan voi ahmia. Kirjaa on ylistetty tietääkseni aika paljon ja ymmärrän kyllä miksi. Kirjan lukeminen on kivaa ja siihen jää koukkuun, mutta olin hiukan pettynyt loppuratkaisuun. Se oli liian selvä ja onnellinen. Ehkä se olen vain minä, mutta olen nauttinut vähän vähemmän onnellisista lopuista kasvettuani "aikuiseksi".

Nuorten kirjana ja ajanvietteenä suosittelen kyllä kirjaa, mutta jos haluaa jotain hienoa kirjallisuutta niin kannattaa ehkä etsiä jotain muuta luettavaa.

Henkilökohtaisesti aion kyllä myös lukea toisen ja kolmannen osan(kun se ilmestyy).

Katja Bargum & Hanna Kokko: Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä

Sain tämän kirjan luettua tänään vihdoinkin. Ostin kirjan jo kaksi vuotta sitten Helsingin tiedepäivien jälkeen, mutta aina jokin lykkäsi loppuun lukemista.

Itse olen tiedenainen ja uskon evoluutioon (niin ikään kun se joidenkin mielestä uskon asia on), joten nautin tälläisestä kirjallisuudesta. kirja ei ole tylsää tiede lässytystä oudolla kielellä vaan ihan kansantajuista ja täynnä hauskoja esimerkkejä. Esimerkkejä löytyy ihmisten viisauden hampaista sukupuoltaan vaihtaviin meren otuksiin.

Kirja saa myös ajattelemaan. Onko ihminen sen parempi kuin sisiliskokoiras (kirjan lukemalla tajuaa tämän viittauksen) tulevaisuutta suunnitellessaan ja miten yksilö voi toimia koko lajin kannalta ihan väärin päin.

Niille, jotka vahvasti kyseenalaistavat evoluution, kirja ei ehkä ole parasta luettavaa (tai sitten on?), mutta jos pitää evoluutiota edes mukiin menevänä mallina niin kirjasta saa luultavasti jotain irti. Kuinka paljon ja mitä ovat sitten yksilökohtaisia kysymyksiä.

Dan Brown: Kadonnut symboli

Kirja on Dan Brownin uusin suomennettu (ja tietojeni mukaan muutenkin uusin).
Romaani on helposti tunnistettavissa Dan Brownin tuotokseksi. Saman tyyppiset juonirakenteet toistuvat kirjailijan teoksissa, mutta silti löysin itseni lukemasta kirjaa koukuttuneesti. Miksi vaihtaa tyyliä, joka toimii? Kirjan fiktiollisista väitteistä ja mm. Raamatun tulkinnoista eri lukijat voivat olla montaa mieltä, mutta kirjan alussa Dan Brown ainakin väittää kaikkien ryhmien ja tieteellisten keksintöjen olevan tosia.

Kirja on kulttuuri- ja arkkitehtuurihistoria jännitysromaanin muodossa. Enkeleitä ja demoneita lukiessani pystyin kuvailujen perusteella näkemään itseni kirkkojen ja muiden sisällä ja myös Kadonnut symboli kuvailee rakennuksia ja arkkitehtuuria niin, että melkein luulet seisovasi Langdonin vieressä. Kirja on myös kolmas Langdon kirja, siis tavallaan jatkoa Da Vinci -koodille. Vaikka Enkelit ja demonit elokuva antaa ymmärtää muuta, Da Vinci -koodi toinen Tom Langdon seikkailu. Enkelit ja demonit on se ensimmäinen (ja muuten todella hyvä kirja sekä jännityskirjana, että taidehistorian oppituntina).

Itse arvasin oikein erään asian kirjan keskeisistä henkilöistä jo kirjan alkupuolella ja lopussa sain todisteet, olin oikeassa. Mutta ei se ilmiselvää ollut, eikä koskaan voinut olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lukemisen arvoinen kirja kyllä on, eikä haittaa vaikket yhtäkään Brownin kirjaa olisi tähän mennessä lukenut. Sama päähenkilö kirjoissa vaikuttaa vain hiukan, eikä edellisiin kirjoihin kuin viitata niin pienesti, että ne voi sivuuttaa.




PS. Kadonneen symbolin saa nyt WSOY:n tehtaanmyymälästä 10 eurolla!

Lionel Shriver: Poikani Kevin

Luin tämän kirjan viime syksynä ja se teki minuun suuren vaikutuksen.

Tämä on kirjeromaani eli kirja on kirjoitettu kirjeiden muotoon. Kirjeet kirjoittaa kirjan päähenkilö miehelleen sen jälkeen, kun heidän poikansa on joutunut vankilaan. En suosittele tätä kirjaa niille, jotka eivät halua lukea synkkiä tai järkyttäviä kirjoja, sillä tämä on sellainen. Myöskään ne, jotka eivät tiedä haluavatko lapsia vai ei, eivät välttämättä halua lukea tätä.

Suhteellisen ajankohtainenkin kirja oli Suomessa ensimmäisen kerran ilmestyessään 2006. Seuraavana vuonnahan Suomessa tapahtui vastaavaa. Vastaavalla tarkoitan koulusurmaa. Mikä voi tehdä ihmisestä niin pahan ja julman on kirjan pohdinnoissa.

Kirjeitä kirjoittava äiti kuvaa poikaansa melkein paholaisen ruumiillistumaksi (ei näin sanoin, mutta sen käsityksen lukija saa helposti), mutta rakastaa tätä silti.

Kirjeet käsittelevät välillä nykyisyyttä ja välillä mennyttä, mutta aika vaihtelut ovat selviä, eikä lukija mene sekaisin. Itse pidän Shriverin kirjoitustyylistä paljon ja henkilöiden tunteet välittyvät lukijalle.

Kirjan loppuratkaisu oli minulle järkyttävä. Oma kirjoitustyylini yrittää myös jättää lukijalle novellien loppuun jotain pohdittavaa, mutta tämä oli hiukan enemmän. En halua pilata kirjaa keneltäkään, joten jätän lopun tapahtumat salaisuudeksi, mutta sen ajatteleminen nostaa edelleen tunteet pintaan.

Upea kirja vaikkei kaikkein herkemmille ehkä sovikaan.

Blogin tarkoitus

Aloitan tämän blogin, koska pidän kirjallisuudesta (sekä lukemisesta että kirjoittamisesta) ja minulla on oma runokokoelma projekti työn alla.

Lisäksi olen aloittanut kesätyöt kirjakaupassa, jonne pääsin onnenkaupalla ja olen viihtynyt siellä oikein hyvin. Lukion loppuminen myös mahdollistaa sen, että tänä kesänä voin tehdä mitä haluan eli lukea faktaa ja fiktiota jostain muualta kuin koulukirjoista.

Yritän kirjoitella tänne kirja arvosteluja ja vinkkejä niin, että muutkin löytäisivät hyviä kirjoja, jotka olen lukenut. Minulle voi myös vinkata hyvistä kirjoista, jotka minun pitäisi ehdottomasti lukea tai mistä voisin pitää.

Enempää jaarittelematta on aika alkaa tehdä kunnon postauksia.